Menu
Markun uurnan teon äärellä tunnen vapaan sielun, joka kulkee uteliaana kohti tuntematonta. Sielun, joka elää tuulen kuiskauksessa, veden syleilyssä. Siellä hopeaisen langan hyvin hienojen säikeiden yhdistämänä avautuu seikkailijan maailma.
Elät elämääsi, kuljet omaa polkuasi tutkien, seikkailen uteliaana elämän virrassa etsien. Vahvasti omalla polullasi kulkien, uskaltaen vaihtaa suuntaa, seikkaillen ilman valmista, aina avautuville tuntemattomille seikkailuille.
Kuuntelemalla sydämesi johdatusta, sisäistä seireenien huumaavaa ja viettelevää laulua, voit huoletta heittäytyä tuntemattomaan, sille mitä et voi tietää. Sieltä löydät omat jälkesi, oman tarinasi ainutlaatuiset askeleet. Eksyessäsikin lopulta huomaat aina palaavasi juurillesi, askeltavasi kotiin, turvasatamaan.
Tätä veistoksellista uniikkia työtä valmistaessani, en voinut olla miettimättä sitä, miten elämä muuttuu jokainen hetki. Kun minkä tahansa on aika päättyä, sen on annettava palaa tuhkaksi, jotta jotain voi alkaa jälleen uudelleen. Näin meillä on mahdollisuus antaa tilaa uuden syntyä ja kukoistaa.
Elämän jatkuvan muutoksen oivaltaminen synnyttää sisäistä rauhaa, antaa kyvyn nähdä muutoksen mukanaan tuoman viisauden ja syvän elämän opetuksen.
Minulla on ollut suunnaton ilo ja kunnia osallistua näin mielettömän seikkailijan elämän matkaan tämän uurnan valmistusprosessin myötä. Toivoisin meidän kaikkien kokevan edes pienen vilauksen tästä maailmasta, uskomattomasta elämän polusta. Voi kuinka meillä kaikilla olisi uskallusta antautua oman virran vietäväksi, ilman tietoa seuraavasta.
Lentää tuulen mukana, luottaen sen aina puhaltavan meidät takaisin, juuri sinne minne me kuulummekin.
