”Isän kädet ovat sidotut, voimani on suurempi!” Keskellä arjen puuhien tunsin ensin aavistuksen, hentoisen kosketuksen – sen, kuinka maailmankaikkeus nivoo kudelmaa yhteen. Puhelin soi ja sain pyynnön valmistaa Kaurille viimeisen leposijan. Kun loin yhteyden Kauriin, tunsin herkkyyden, auki olemisen ja vahvan voimallisuuden. Niin tietysti, Kauri on rohkea vanha viisas! Valmistaessani tulevan veistoksen runkoja, aistin tunnelman […]
Suruvaippa Kevään korvalla syntyy aavistus tulevasta, lennät luokseni. Vaadit rohkeutta ja uskallusta. Tiedät laskeutuneesi sinne missä äänesi kuullaan, paikkaan, johon perheesi löytää. Eräänä aurinkoisena, varhaisena kevätaamuna, auringon säteet heijastavat ateljeeni ikkunoihin. Kaihtimet hakeutuvat suojaamaan säteitä, mutta koen pakonomaista tarvetta repiä ne pois paikoiltaan. Tänään, jos koskaan – mutta erityisesti tänään – ei kukaan tai mikään […]
”Tänne minä haluan viimeiseen lepoon, vaikka olisin siellä missä pippuri kasvaa! Esi-isieni maille, sukuhaudan lepoon, vahvojen naisten viereen, isovanhempieni kainaloon.” Miten pysähtyminen ja niin tutun ja läheisen kohtaaminen voikin olla näin opettavaista. Arjen keskellä annamme harvoin itsellemme edes lupaa antautua olemaan näin auki, vastaanottamaan lahjoja. Minulle Eevan uurnan valmistaminen oli yksityinen, uniikki ja henkilökohtainen kokemus. […]
