”Tänne minä haluan viimeiseen lepoon, vaikka olisin siellä missä pippuri kasvaa! Esi-isieni maille, sukuhaudan lepoon, vahvojen naisten viereen, isovanhempieni kainaloon.”
Miten pysähtyminen ja niin tutun ja läheisen kohtaaminen voikin olla näin opettavaista. Arjen keskellä annamme harvoin itsellemme edes lupaa antautua olemaan näin auki, vastaanottamaan lahjoja.
Minulle Eevan uurnan valmistaminen oli yksityinen, uniikki ja henkilökohtainen kokemus. Se oli tätini viimeinen leposija, jonka suunnittelimme ja teimme yhdessä.
Olen koko ikäni pelännyt olla minä. Olen yrittänyt olla sitä, mitä minulta on odotettu tai mitä olen itseltäni odottanut. Olen onnistunutkin siinä hienosti ja olen arvottanut itseäni myös ulkoa käsin. Voi miten hassulta se nyt kuulostaa. Eevan kanssa tämän yhteisen polun kulkeminen avasi minulle itsearvostuksen ja anteeksiannon merkityksen – sen, miten niiden löytyminen on syvästi sidoksissa myös menneisiin sukupolviin, juuriimme ja perintöömme.
Jokaisen on opittava määrittämään oma arvonsa. Jokaisen on kyettävä jättämään itsestä riippumattomat, vaikeat kokemukset taaksensa ja löytää itsestä, sisältä, anteeksiannon voima – kyky antaa anteeksi itselleen ja muille. Anteeksianto vapauttaa. Se on rakkauden osoitus itselle, jonka myötä avautuu siivet vapaudelle.
Sun kanssas Eeva tanssiin nyt lähden, kauas taivaan tähtitarhoihin…
Tätini oli suuri ja upea sielu. Hän teki tätä ihmisen kokoista, lopullista matkaansa kanssani. Kuroimme yhdessä ammottavaa kuilua, vaiennettua sidettä sukupolvien väliltä yhteen. Palautimme osan ikiaikaista, rikkoutunutta sidettä tai jatkumoa ja herättelimme syvällä muistissamme olevaa naiseuden voimaa. Etsimme ja haimme itsessämme olevaa arvoa, kuningattaren loistoa. Teimme tätä anteeksiantaen, pala palalta, luoden vähitellen kudelmaa kasaan. Vapautimme itsemme vanhoista, toimimattomista uskomuksista. Jätimme sukupolvien saatossa kasaantuneet taakat taaksemme.
Rakensimme itsellemme siltaa menneisyyden, tämän hetken ja tulevaisuuden välille. Tämä oli täydellinen hetki, aika antaa anteeksi ja aika antaa rauha tapahtuneille. Tämä oli täydellinen hetki olla rohkeasti oma kaunis itsensä.
Katsoin tähtiin ja silloin Eevaa muistelin…
Meillä on toisemme aina. Sielumme ovat nivoutuneet toisiinsa. Olen kiitollinen sinusta, upea voimanainen EEVA!
I keep my heart as my compass,
my body as my instrument and
my soul the brightest star to light my way!
